Nainen vai tapetti? Kolme huomiota EU:sta

Tiimimme EU-tutkimukset jatkuvat. Olemme haastatelleet EU:ssa työskennelleitä meppien avustajia ja virkamiehiä.

Kaikki kuusi haastateltavaa kiittelivät energistä ja monikulttuurista työympäristöä, sekä listaavat työn parhaisiin anteihin kansainvälisyyden merkityksen. Ja juuri tätä kansainvälisyyttä ja uusien ajatusten vaihtoa virkamiehet Suomeen palattuaan EU:sta kaipasivat.

Keskusteluissa nousi esiin kolme tosiasiaa

1)  Vuonna 2014 EU  kaipaa uusia kasvoja sekä lisää monipuolisempia taustoja omaavia ihmisiä päätöksentekijöiksi.

Pelkkien poliitikkojen johdolla prosessit byrokratisoituvat ja säätelyviidakko kasvaa hallitsemattomaksi. Pelkät kasvot eivät parempaa EU:ta tee. Lainsäädäntötyö hyötyisi ammattipoliitikkoja monipuolisemmasta työelämä-kokemuksesta.

2) Millaista työkokemusta tarvitaan?

Liike-elämän ja yrittäjyyden kokemuksista olisi mepin työssä hyötyä virkamiesten mukaan juuri todellisen työelämätuntemuksen ja yrittäjyyden toimintaympäristöjen ymmärtämisen kautta.

3) Lisää naisia muuallekin kuin avustajiksi ja painokukkasiksi.

Kolmas dramaattinen huomio nousee esiin tutkailtaessa EU:n joka vuosi tuottamaa suurta paino-tuotteiden ja tutkimusten, sekä raporttien määrää. Esitteissä esiintyvät naiset, päätökset tekevät miehet.

EU:ssa on enemmän naisia esitteiden koristeina kuin jäsenvaltioiden meppeinä. Komissaareista miehiä on leijonanosa.

 

 

 

 

 

 

 

Äänestysaktiivisuuden alhaisuus skandaali?

 

Mitä Suomen politiikassa tehdään väärin, kun niin harva vaivautuu eurovaaleissa vaaliuurnille?

Hypätään hetkeksi sata vuotta taakse päin. Mikä suomalaisia kiinnosti silloin enemmän kuin mikään muu?

Itsenäisyys, valinnanvapaus ja äänioikeus. 1900-luvun alussa kesti vielä vuosikymmeniä ennen kuin suomalainen nainen itsenäistyi ”lain silmissä” ja sai esimerkiksi oikeuden periä tai kouluttautua yhteiskunnan tuella, mutta Suomen itsenäisyyden motivoimia kansalaisia kiinnosti politiikka.

Historiallisesti äänioikeuden saaminen on vahvistanut ihmisten omanarvontuntoa, yhteenkuuluvuutta ja identiteettiä. Äänioikeudesta on taisteltu vuosikymmeniä ja sen vuoksi menetetty ihmishenkiä.

Äänioikeuden historiassa on nähtävissä miten joku tietty hallitseva ryhmä on jarrutellut – näkyvästi tai näkymättömästi – toisten äänioikeutta.

Tekevätkö tämän nyt politiikan ammattilaiset tahallaan? Nielaisevat kuuliaisesti peruutuspeiliin katsovan tilastotiedon; eurovaalien aktiivisuus Suomessa on hiukan alle 40%. Kokoomus tosin ennustaa vuoden 2014 vaaleissa äänestysprosentin nousua 45%:iin eurokriisin aiheuttaman tyytymättömyyden vuoksi.

Yrittäjän mielestä 45% on liian vähän. Moisilla lukemilla liike-elämässä todennäköisesti nykyjohto- ja edustus menisivät vaihtoon ;) .

Mutta politiikkahan on kaukana oikeasta työ- ja liike-elämästä. Vai onko vika ostajien eli äänestäjien?

Onko nykyihminen niin laiska olio, että vain oma napa kiinnostaa?

Vai tekevätkö politiikan ammattilaiset kampanjoinnista niin helkutin tylsää ja asioista niin käsittämättömän vaikeita, että Putoukset ja tanssikisat hivelevät kansalaisen mielikuvitusta enemmän?

Onko vika viestijässä vai vastaanottajassa? Päätin ottaa selvää, ja omassa kevään kampanjassani annan kaikkien kukkien kukkia. Ja paukkujen paukkua!

Odottakaapa, kohta pamahtaa!

TeamFinland

Yrittäjät maksavat selkänahastaan päättäjien palkat – Mitä ja mistä ostat on tärkeintä politiikkaa

Euroopan unionin tutkimusten mukaan pienten ja keskisuurten yritysten osuus kaikista jäsenvaltioiden yrityksistä on huimat 98 prosenttia.

EU:n yritystoimintaa esittelevän julkaisun mukaan pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on jo nyt liki 70% kaikista työpaikoista.

Uusien työpaikkojen syntymisessä pk-yritykset ovat vielä keskeisemmässä roolissa. Jopa 80-85% uusista työpaikoista arvioidaan syntyvän juuri pieniin ja keskisuuriin yrityksiin.

Lähde: Valokeilassa EU-politiikka, EU julkaisut 2013.

Pk-sektori ratkaisee työelämän tulevaisuuden.  Se sama epämääräinen ja hiukan kotikutoinen, brändejä ymmärtämätön yrittäjäjoukko, jota vielä vuosikymmen sitten ylenkatsottiin.

Silloin ajateltiin, että Suomen tulevaisuus on suurissa yksiköissä. Nyt on alettu tajuamaan ettei suurta synny hetkessä. Suomen kaltaiselle maalle juuri pienempi on parasta.

Päättäjien asenteet eivät yllä yrittäjien lompakoihin

Harvat yrittäjät ovat tunteneet tilipusseissaan asennemuutoksen. Taloussuhdanteen ollessa karu jo kuudetta vuotta, monet yrittäjät ovat maksaneet talouskriisistä hurjan hinnan.

Samaan aikaan päättäjät ja ostajat eivät aina ymmärrä, mikä merkitys on ostaa suoraan yrittäjältä, joka ei yllä suurten jakeluketjujen valikoimiin.

Pienyrittäjältä ostaminen tuntuu usein hiukan liian vaatimattomalta. Se ei hivele mieltä yhtä paljon kuin elämään tähtipölyä tupsahduttava brändinäytelmän ostosteatteri kalliilla ostoskadulla.

On trendikkäämpää vinguttaa Visaa vaikkapa ranskalaisen merkkilaukkubrändin myymälässä. Tai suuren tavaratalon kassalla.

En ehdi pieniin liikkeisiin, en tiennyt niiden olemassaolosta, puolustautuu moni ostaja. Halusin vain halvempaa, ei alkuperällä väliä.

En yritä sanoa, että osta aina vain suomalaista, mutta vinkkaan kaikille, että tuotteiden alkuperää ja sitä, kenen taskuun raha menee kannattaa miettiä. Jokapäiväinen ostopäätös on politiikkaa.

Katsellessani pienten liikkeiden ja yritysten kuolemia ympäri Suomea, mietin miten vauhdittaa pienten yritysten tuottojen kasvua.

Vasta kun yrittäjän jokapäiväinen talous ei ole päällimmäinen huoli, pystyy ajattelemaan sitä päättäjien peräänkuuluttamaa kasvua.

Väite tilastoja vastaan: Yksinyrittäjätkin voivat kasvaa, kun toimeentulo nousee yli nälkärajan.

Suomessa on laskutavasta riippuen 170-200 000 yksinyrittäjää.  Kaikista Suomen yrityksistä valtaosa on pienehköjä ja keskisuuria yrityksiä. Suuryrityksiä Suomessa on kansainvälisesti katsottuna vähän.

Uskallammeko luoda talouspolitiikkaa, joka rohkaisee pieniä yrityksiä?

Yksi kasvun jarru on, että arvonlisävero on neljännes tuotteen hinnasta: 24%. Moni päättäjä toteaa, että eihän se ole yrittäjän rahaa. Lisätkää hintoihin!

Taloudellisesti tiukkoina aikoina asiakkaat eivät siedä hintojen nousua. Mutta verot kyllä nousevat. Korkea ALV on myrkkyä juuri pienille.

Suomessa pieniä yrityksiä on moitittu kasvuhaluttomuudesta ja vain omistajayrittäjän työllistämisestä.

Moittiminen on helppoa, mutta vain yrittäjänä toiminut tietää, miten raastavaa yrittäjänä toimiminen on.

Moni työllistäisi mielellään, mutta riskit kaatuvat aina lopuksi yrittäjän harteille, siksi pienyrittäjän varovaisuus on usein yrittäjän henkivakuutus.

Pakkoyrittäjistä tulee ruumiita, jotka eivät kuulu mihinkään turvaverkkoon

Suomessakin yhä useampi työntekijä on joutumassa pakkoyrittäjäksi, työantajan siirtäessä sotu-, eläke- ym. maksuja ulkoistettavan työntekijän itse maksettavaksi, palkan pysyessä ennallaan tai kuukausipalkasta irtautuessa sen usein jopa laskiessa.

Olen ilahtunut yrittäjyyden arvostuksen noususta, mutta hiukan kauhuissani mietin, ymmärtävätkö päättäjät, mitä merkitsee, että tulevina vuosina erityisesti yksinyrittäjien määrä tulee kasvamaan räjähdysmäisesti.

Osa yrittäjistä tulee pärjäämään ja kasvamaan, mutta osasta yrittäjistä tulee eläviä ruumiita. On väistämätöntä että useampi kaatuu kuin onnistuu kasvamaan suureksi.

Julkisen sektorin neuvoillako yritykset kasvavat?

Nykyisin on Suomessakin alettu juhlia epäonnistumisen päivää ja suhtautua hyväksyvämmin konkursseihin, mutta lopulta seuraukset kantaa harteillaan… yrittäjä itse.

Olemmeko luoneet riittävästi oikeanlaisia tukiverkkoja yrittäjien selviytymisen ja kasvun tueksi? Joku esitti kerran hurjan tilaston, jonka mukaan jokaista yrittäjää kohti on julkisella sektorilla pari virkamiestä tukemassa. Onko tämä oikea tapa tukea yrittäjyyttä?

Parasta yrittäjäpolitiikkaa on ostaa yrittäjältä, ja miettiä mitä ostaa.

Aivan liian usein suomalaisten halukkuus maksaa yrittäjälle on huono. Maksamme mieluummin mielikuvista ja merkeistä.

Ehkäpä suomalaiseen päätöksentekoon tarvitaan myös lisää ihmisiä joilla on pitkäaikaista yrittäjäkokemusta.

Äänestää vaaleissa oikeita yrittäjiä. Valinnanvaraa on.