Onko Suomesta tulossa korkean työttömyyden velkaantuva Gastarbeiter-talous?

EU-maista Suomeen tulvii työmiehiä tekemään usein jopa 200 tuntia työtä kuussa, noin 8 euron tuntipalkalla. Näillä alhaisilla työvoimakuluilla nousee Suomeen vaikuttavia uudisrakennuksia.

Kyse on maahan työläisiksi tulijoiden henkilökohtaisen taloudellisen hyödyn tavoittelusta. Rakennustyöläisten kotimaahan viemä palkka on toki työttömälle suomalaiselle rakennusmiehellekin enemmän kuin työttömyyskorvaus Suomessa. Rakennustyömiehen lähtömaan kustannustasolla korjattuna ollaan jo varsin hyvissä ansioissa.

Hetkinen, Suomessahan on työehtosopimukset, eihän tuo käy päinsä! Kyllä se näyttää käyvän, kuten Voima-lehti ja monet muut valveutuneet mediat ovat kertoneet. Valvonta on hampaatonta ja vaatisi totaalista ’isoveli valvoo’ -yhteiskuntaan siirtymistä, jotta edes suurin osa sopimuksen rikkojista saataisiin kuriin. Taloudelliset ja sosiaaliset voimat tämän liikkeen takana ovat jättiläismäiset mutta vielä niitä ei ole tunnustettu Suomessa. Aihe on arka ja siihen on syynsä. Pitäisi kuitenkin olla huolissaan, kun Suomen eturivin varsin viilipyttymäiset ekonomistit käyttävät sellaisia sanoja kuin rapautuminen, rappio ja pakko. Tämä tarkoittaa kuulemma sitä että jäävuori, johon kokkapuu on suunnattu, näkyy jo sumuverhonkin läpi.

Palataanpa vielä esimerkkiin. Eli työntekijämme saa nimellisesti palkan, joka on melko alhainen, mutta kotimaansa ostovoimalla korjattuna todella hyvä. Selvyyden vuoksi poimin vastaavan esimerkin. Otetaan merkittävän työehtosopimuksen alainen työntekijä ja annetaan hänelle lakimääräiset ekstrat ja lomat. Vastaavasta, 200 tunnin työkuukaudesta suomalainen työntekijä saa siis vähintään 16 euroa tunnilta, jonka päälle tulee pekkaset, lomarahat ja 5 viikkoa maksettua vuosilomaa.

No, tästä harjoituksesta tulee jo akateeminen sen takia, että työehtosopimuksen mukaan ylitöitä ei voi tehdä läpi vuoden tällaisella menolla. Voidaan kuitenkin sanoa, että suomalaiselle tilaajalle työehtosopimuksen alainen palkka on vaikutuksiltaan ainakin kaksinkertainen. Tästä EU:ssa on pohjimmiltaan kysymys. Emme voi ylläpitää näin suuria eroja työvoiman kustannuksissa. Kustannukset tulee tasata melko lähitulevaisuudessa. Muuten on selvää, että taloutemme velkaantuu ja työttömämme kärsivät.

Meppinä tekisin kaiken voitavani, jotta EU-maissa saadaan työn tehokkuus ja kustannukset vietyä riittävän lähelle toisiaan. Kaikki mekanismit, mitä ekonomisteilta löytyy, on otettava käyttöön, jotta pääsemme eroon tästä epätehokkaasta Gastarbeiter-taloudesta. Suomen hyvinvointi on riippuvainen kilpailukyvystämme. Työnantajaliitot ja ay-liike eivät ole pystyneet tätä yllämainittua rakennusalan trendiä korjaamaan, vaikka se todettiin uhkaavaksi jo vuonna 2007. Heille tarjoan samaa lääkettä. Ottakaa mallia EU:n menestyvistä maista.

Lisa Sounio-Ahtisaari
Yrittäjä ja ekonomi
#227