Eurokalenteri 22/25 Yrittäjän ja pääomasijoittajan todelliset pelot

Vaalit lähestyvät ja eurokalenterista paljastuu vakava blogikirjoitus. Aiheena yrittäjän ja pääomasijoittajan todelliset pelot.

 

Miltä tuntuisi vastata omista työantajakuluista ja eläkkeistä? Maksaa itselleen palkkaa, ja päättää omista työsuhde-eduista. Työttömälle kokeneelle asiantuntijalle yrittäjäksi lähteminen on heikosti kannustettu.  Yrityksen perustamisen jälkeen lähtee ansiosidonnainen ja työttömyyskorvauksiakaan ei saa. Yrittäjien työttömyyskassojen ehdot edellyttävät yleensä 18 kuukauden jäsenyyttä, eli helpotusta riskeihin ei saa sieltäkään. Aloittelevan yrittäjän on kuitenkin selvittävä, ja maksettava eläke- ja työttömyysvakuutusta tältä ajalta. Summa on yleensä vähintään 500 euroa kuussa. Tämän lisäksi tietenkin olisi hyvä pystyä maksamaan palkkaa itselleen. Entäs sitten, jos jotain sattuu yrittäjätaipaleen alussa? Turvaverkkoja ei juurikaan ole. Tähän päälle kasautuvat vielä kaikki satunnaiset liiketoimintariskit. Joko pelottaa?

 

Riskistähän tässä on kysymys. Markkinatalous määrittelee riskin ja työmäärän suhteen. Pankki voisi ottaa osan riskistä kantaakseen, mutta se ei ole pankille kannattavaa. Lainan saaminen yritystoimintaan ei ole helppoa, koska pankit saavat manipuloitujen finanssimarkkinoiden takia paremman tuoton muualta kuin pienyrittäjien rahoittamisesta.

 

Pääomasijoittajat eivät jostakin syystä kovin innoissaan sijoita Suomeen eikä oikeastaan Ruotsiinkaan. Meillä on työvoimaa, melko hyvin ennakoitavissa oleva lainsäädäntö ja lähes korruptiovapaan talouden maine. Luulisi, että ainakin kotimainen riskiraha löytäisi yritykset. Näin ei kuitenkaan ole. Selitykseksi on tarjottu milloin mitäkin. Minä tarjoan syyksi näköalattomuutta. Suomi on maa, jossa yrityksiä ja yrittämistä ei juurikaan tueta. Meillä on tiukat lait, joiden puitteissa toimiminen tarkoittaa, että saat olla rauhassa. Jos rikot sääntöjä tai teet jotain tulkinnanvaraista, romahdat vero- ja muiden tarkastajien alimpaan kastiin yhdellä kertaa.

 

Yrittäjä ottaa Suomessa todella kovan riskin. Tähän kuuluu taloudellinen riski, sosiaalisen statuksen mahdollinen katoaminen ja stressaava, terveydellekin vaarallinen elämäntapa. Tätä riskinottoa palkitaan siten, että onnistuessasi sinua verotetaan ansiotuloista, yrityksen voitoista ja yrityksen mahdollisesta myyntivoitosta.

 

Tämä tarkoittaa periaatteessa sitä, että Suomen valtion kannattaisi kannustaa,  jakaa rahaa ja vakuuksia melkein minkälaisille yrityksille tahansa, jopa pitkään tappiolla toimiville start-upeille. Mikäli nämä saavat merkittävän rahoituksen ulkomailta, on verokertymä valtiolle suuri, vaikka menestystä yritykselle ei loppujen lopuksi tulisikaan.

 

EU:ssa haluan tehdä sellaisia aloitteita, jotka tukevat yrittäjien toimintaa ja olla mukana laatimassa varsinkin palvelujen vientiä ja tuontia selkeyttäviä ja helpottavia säännöksiä, kilpailu pitää sallia ja Suomen on päästävä kasvamaan uusille markkinoille. Suomessa Finnvera ja Tekes voisivat toimia tiiviimmin pääomarahoittajien kanssa ja olla mukana houkuttelemassa investointeja. Markkinaliberaalit vaativat äänekkäästi verotuksen ja muiden työvoimakustannusten leikkaamista, se ei välttämättä riitä ja lieveilmiöt ovat merkittävät. Erikoista on myös se, että yrittäjäksi ryhtyvälle työttömälle ei makseta etuisuuksia ensimmäisen ratkaisevan vuoden aikana lainkaan? Miksi ylläpitää kynnyksiä yrittäjyydelle? Ei kannata pidätellä motivoituneita suomalaisia työntekijöitä syrjässä työmarkkinoilta. Työllistymisen mahdollisuuksia on kunhan saamme ne rohkeasti käyttöön.

 

Kiitä yrittäjää, hän on sen ansainnut!

 

OKCitroen
Lisa Sounio-Ahtisaari Eurokalenteri