LISA

Designtornado, koulupudokas vai kansainvälinen karjakko?

Kutsun itseäni urbaaniksi juntiksi, sillä en syntynyt kultalusikka suussa. Piilottelin kauan vaatimattomia juuriani, kunnes tajusin että tittelit, syntyperä ja koulutus eivät tee ihmistä. Se miten kohtelet muita, ratkaisee millainen olet. Moni luulee minua kovaksi suorittajaksi. Tavatessaan ihmiset hämmästyvät. Olenkin herkkä ja tarmokas tyttö. Elämäntarinani on tulvillaan ala- ja ylämäkeä. Kasvoin kipuillen rohkeaksi.

Traktori

MAANVILJELIJÄN ITU KARJALASTA

Kasvoin suurperheessä Venäjän rajalla. Isäni ristimänimi oli Aimo Sonni. Nimi Sonni muuttui Sounioksi 1958, muutama vuosi Helsingin olympialaisten jälkeen. Maanviljelijä-sorakuski isäni kasvatti pentueen metsissä ja pelloilla. Köyhästä perheestä ponnistanut sihteeri-äitini opetti tyyliä ja säästäväisyyttä. Veljien varjossa luulin olevani poika ja yritin pissata seisoaltaan. Olen nopea joten paikallaan istuminen on yhä vaikeaa. Perheeni tärkein arvo oli kova työ. Kasvoin aikuiseksi liiankin nopeasti. Sairastin syömishäiriöitä ja sisarkateutta. Perheen talous oli tiukalla. Himoitsin omaa rahaa ja päästä maaseutua pakoon maailmalle. Aluksi koulutieni jäi kesken.

Sisu

SISUKKUUS, LUOVUUS & LUONTO

Muutin 15-vuotiaana Lappeenrantaan, sitten Lahteen, Tukholmaan, Vaasaan ja Helsinkiin. Elämännälkäisenä hamusin uusia maisemia. Opiskelin montaa asiaa, ahkeroin kaupan kassalla, leipomossa, myyntitykkinä. Törmäsin lasikattoihin, koin koulukiusaamista ja työpaikkasyrjintää. Ruotsissa työssä vanhustensairaalassa huomasin, että ulkomaalaisen pitää tehdä vielä enemmän työtä tullaakseen hyväksytyksi. Se kiihdytti taistelutahtoa ja oikeudentuntoa. Kiisin maailmalle, olin duunari kolmella mantereella ja viidessä maassa. Isänmaan ikävä sai palaamaan. Haluan taistella kauniin arjen ja hyvinvoinnin puolesta. Kun elämä kasvattaa kovalla kädellä, karkaan metsään, marjaan ja tattijahtiin.

Design

DESIGNIN JUOKSUTYTTÖNÄ

Murrosikä melkein rusensi minut. Jätin lukion ja kauppaopiston kesken. Ruotsi oli todistuksessa vitonen ja englanti kutonen. Luulin jääväni ikiajoiksi syrjään työurilta. Tavaratalon hedelmämyyjänä palkka ei riittänyt elämiseen. Haaveilin matkustamisesta. Tajusin, että vain opinnot vievät eteenpäin. Hanttihommavuosien jälkeen koukkasin viiden yliopiston kautta ruotsinkielellä maisteriksi. Periksi ei anneta, vaikka usein pelottaa. Iittalan vientitykkinä aiheutin skandaalin uudistamalla Suomen designikonit uusiksi. Marimekolle kehitin Primaveraa. Iittalalle supersuosikki Origoja. Minua kutsuttiin tytöksi, joka raiskasi Aalto-vaasin ja avasi ovet uusille lasituotteille. Tappelin myös Alvar Aallon tekijänoikeuksien puolesta. Haastoin johtajat ja sain raikkaasti potkut. Kyynelten kuivuttua minusta tuli vientitykki monille yrityksille. Opin Kirsti Paakkaselta ja Oiva Toikalta, että tärkeintä on olla oma itsesi, tuike silmässä.

Start_up

START-UP BRITANNIAN PIILAAKSOSSA

Internetin edelläkävijäksi? Ensimmäinen yritykseni oli konsulttiyritys. Toista perustettaessa Suomessa ei vielä oltu nähty nykyistä start-up -yritysten tulvaa. Moni epäili, kannattaako Suomesta käsin tehdä kansainvälistä verkkofirmaa. Perustimme Piilaakson ja Lontoon tyyppien kanssa webin edelläkävijäksi kutsutun internetyrityksen. Piskuinen Dopplr-verkkopalvelu huomattiin USA:n talousuutisissa, Financial Timesissa ja kansainvälisten sijoittajien kiikareissa. Menestyksemme salaisuus oli käyttäjien kunnioitus ja himo tehdä asioita eri tavalla kuin muut. Yritys myytiin Nokialle kaksi vuotta perustamisen jälkeen. Opin, että pieni yritys voi näyttää suuntaa suurille. Vaikka et olisi teknologi, tarvitsevat digiyrityksetkin tavallisten ihmisten tarpeiden kuuntelua. Teknomaailma on miehinen, naisia sinne tarvitaan rutosti lisää. Suomi tarvitsee uudenlaisia yrityksiä noustakseen. Jos haluat perustaa yrityksen, jaan mielelläni luennoillani kokemuksiani. Lue lisää Brändikäs-kirjasta.

Puhuja

POMOJEN VARJOSTA SUOSITUKSI PUHUJAKSI

Pelkäsin pitkään julkisia puheenvuoroja, vaikka kirjoitin työssäni puheita pomoille ja pääjohtajille. Tarvitsin lisätuloja; asuntolaina ja talouslama pakottivat löytämään oman ääneni kirjoittamalla kolumneja talous- ja designlehtiin. Viime vuodet olen kiertänyt kouluttamassa yli 60:lla paikkakunnalla Suomessa. Näin julkisen sektorin paisuvan ja teollisuuden työpaikkojen katoavan. Suomi tarvitsee uutta verta päätöksentekoon. Suomalaiset kaipaavat vahvistusta unelmilleen, halua tulla kuulluksi ja keinoja työelämän muutoksen hallintaan. Hyytävää byrokratiaa on liikaa. Haluan saada vaatimattomankin vastaantulijan hymyilemään.

MarkojaLisa

RAKASTUIN YRITTÄJÄÄN

Pelkäsin perheen perustamista, sillä ensin 1950-luvulla yksinhuoltajana, sitten 60-luvulla leskenä, ja lopulta 1970-luvulla 6-lapsisen perheen emona äitini elämä pienellä palkalla oli hyvin kovaa. Äiti uhrautui, jotta lapset pärjäisivät – ajalla ennen hyvinvointivaltiota, tukia ja äitiyslomia. Päätin etten koskaan mene naimisiin. Kunnes tapasin Lontoossa 2002 internetseminaarissa Markon. Meistä tuli yrittäjäperhe, joka ei mahdu lokeroihin. Unelmamme on tehdä intohimoisesti monia asioita. Perustaa yrityksiä ja auttaa ihmisiä. Minä olen pienyrittäjä Savo-Karjalasta ja Marko maailmanmies New Yorkista ja Afrikasta. Surukseni meillä ei ole lapsia. Ehkä siksi meillä on vielä vimmatumpi halu parantaa maailmaa.

Elämäntarinaani lukiessa joku voi ajatella, että olen liian monia asioita tehnyt tuulihattu. Työpaikkoja ja kouluja vailla olevalta maaaseudulta olen kulkenut pitkän tien kansainväliseksi yrittäjäksi. Minun on ollut pakko. Olen joutunut muuttamaan ja muuttumaan työn perässä. Joutuessani palkkatyöstä ensin väkipakolla yrittäjäksi luulin etten pärjää. Nyt kymmenen yrittäjävuoden jälkeen haluan auttaa Suomea pärjäämään.

 

Lue puolueen ehdokasesittely tästä.